Termi ”rasitusvamma” voi lausujasta riippuen sisältää monenlaista marssimurtumista nivelrikkoon ja dataa on valtavasti, joten rajataan tarina tiukempiin raameihin. Koitan muutenkin yksinkertaistaa asioita sulateltavampaan muotoon:

Mistä näitä sitten tulee? Käypä hoito muistuttaa: Käden ja kyynärvarren rasitussairauksien tärkeimpiä työhön liittyviä riskitekijöitä ovat työliikkeiden toistuvuus, käden voimien käyttö ja ranteiden taivutusasennot.

Stereotypisoidaan tarina: töissä on meneillään kausi, johon liittyy toistuvaa suoritetta pahimmillaan kuukausia. Mikäs siinä massapuristinta pumppaillessa. Viikkojen vieriessä alkaa kuitenkin johonkin kohtaa kättä sattumaan. Koska kipu lähtee leukoja puremalla, eikä näistä ennenkään ole pitkäaikaista vaivaa jäänyt, niin jatketaan pikku irvistyksen kera. Sormien puutuminenkin on pientä. Homma menee kriittiseksi kuitenkin viimeistään siinä kohtaa, kun kahvinjuonti ei enää suju; kupin tai maitotölkin käsittely muuttuu farssiksi, kun kädessä ei ole voimaa. Tässä vaiheessa varataan lääkärille aika.

Esimerkkejä voisi ladella palstatolkulla. Rasitustyyppi ja koettu oire saattavat vaihdella, mutta juonen runko pysyy samana. Ihmiskeho ei pääosin ole suunniteltu toistuville liikkeille. Kun lyhyeen aikaan tehdään jopa tuhansia toistoja pientäkin kuormaa vastaan, niin jänteisiin kehittyy mikrorepeämiä, turvotusta ja tätä kautta tulehdusta, kun keho koittaa parantaa vaurioita. Jänteen pitäisi liikkua tupessaan, kun männän sylinterissä vailla kitkaa. Kun toistoja tulee liikaa, niin voitelu kuitenkin pettää ja lisääntynyt kitka ja hankaus syventävät tulehduskierrettä. Pahimmillaan jänne jää tuppeen jumiin, kuten napsusormessa tai ahtauttaa reitin, jota käyttävät myös hermot ja verisuonet (rannekanavaoireyhtymä).

Jänne voi toistojen seurauksena myös alkaa ”rispaantumaan” ankkuroinnistaan eli origosta (esim. tenniskyynärpäässä). Mikrovauriot kuormituksen seurauksena ovat tavallisia, mutta toistuvassa rasituksessa ne eivät ehdi parantumaan. Lopulta vaurio on niin syvä, että keho nostaa kipuastetta suojellakseen kantajaansa ja kahvit päätyvät pöydälle, kun tuska ei salli voimaa.

Miten näistä pääsee? Parasta hoitoa olisi tietysti ennakoida tilanteet ja ergonomian, levon ja lihashuollon kautta välttyä vaivalta heti alkuunsa. Jälkiviisaus on kuitenkin yleisempää ja hoito aloitetaan normaalisti siinä kohtaa, kun vaiva on jo päällä. Tässä kohtaa voidaan oiretta lievittää poppakonsteilla, kuten kipulääkityksellä ja kortisonipiikeillä, mutta itse vaiva lähtee vain syyn hoidolla.

Mikä sitten on syynä? Vaikka vamman syntymisen edellytyksenä onkin aina jonkinlainen rasitus, niin on hyvä tiedostaa, että rasitus on aina suhteellista. Treenattu lihas kestää rasitusta huomattavasti paremmin kuin treenaamaton. Voisi sanoakin, että syynä on rasituksen ja lihaskunnon epäsuhta. Tämä on olennaista, kun alkaa kuntoutuksen suunnittelu. Rasitusvammat nimittäin tuppaavat usein uusiutumaan ja lihaskunnon parantaminen onkin kriittistä tämän ehkäisemiseksi. Rasitusta vastaan voi harjaantua.

Miten vamman syytä sitten hoidetaan? Aloitetaan karkealla yleistyksellä: rasituksen vastakohta on lepo. Vamman aiheuttanut kuormitus on hetkeksi poistettava, jotta paraneminen voi alkaa. Tässä kohtaa jatkotoimet määrittyvät lääkärin arvion perusteella. Joskus täyttä lepoa on hyvä jatkaa jonkin aikaa, toisinaan taas aktiivinen kuntoutus ja lihasharjoittelu kannattaa aloittaa heti. Eikä nyt sekoiteta lihasharjoittelua ja rasituksen jatkamista. Oikein ohjattuna aktiivinen harjoittelu jo aikaisessa vaiheessa parantaa toipumista. Ammattilaisen arvioon kannattaa tässä kohtaa tukeutua.

Kun lepo on aloitettu, niin poppakonstitkin toimivat paremmin. Paranemisprosessia voidaan jouduttaa monin tavoin. Perinteisesti on ajateltu kortisonipistosten toimivan tämän kaltaisiin vaivoihin, mutta niiden käyttö on tapauskohtaisesti lääkärin toimesta harkittava. Hoitotulokset nimittäin riippuvat monesta tekijästä ja pahimmillaan pistoksesta on vain harmia. Parhaimmillaan niillä voidaan katkaista hankala tulehduskierre.

Paras pitkäaikaistulos saadaan kuitenkin usean hoidon yhdistelmällä, aktiivisella seurannalla ja fysioterapialla. Itse hankittavista apuvälineistä (erilaiset tuet) ja kokeellisemmista hoitomuodoista, kuten sähköstä tai akupunktiosta saattaa olla apua, mutta vaikuttavuutta ei ole juuri tutkittu. Monesti nämä ovat kuitenkin kokeilemisen arvoisia.

Kukaan ei pysty sanomaan, kuinka paljon rasitusta jokainen tarvitsee saadakseen hoitoa vaativan vamman. Kaikki tapaukset ja taipumukset ovat yksilöllisiä, minkä vuoksi hoidotkin ovat. Kannattaa siis hakeutua ammattilaisen arvioon mielellään turhan aikaisin kuin myöhään. Rasitusvammoissa on nimittäin vielä sellainen piirre, että vaivan pitkittyessä usein myös paraneminen pitkittyy. Pahimmassa tapauksessa vaiva voi kroonistua ja ainoaksi ratkaisuksi voi jäädä kirurgin kylmä terä. Kääntäen: jos vaivaan pääsee puuttumaan ajoissa, on paraneminenkin usein suhteellisen nopeaa. Juuri tämän vuoksi ihminen tekee vain hallaa itselleen (ja oikeastaan työpaikallekin) koittaessaan sinnitellä kivun kanssa ennen ammattilaiselle hakeutumista. Ole siis armollinen itsellesi ja tule käymään ennen kuin kuppi kaatuu.

Tuskatonta vuotta 2022!

Toivoo, Ville Pynnönen,

Medisportin yleislääkäri

Lähteet:

Työterveyslaitos

Käypä hoito