Erektiohäiriöt ovat yleinen elämänlaatuun ja mahdolliseen parisuhteeseen vaikuttava oire. Erektiohäiriöiden esiintyvyys kasvaa iän myötä. On arvioitu, että alle 40-vuotiaista noin 10 prosentilla on erektiohäiriöitä, 40–70-vuotiaista noin 35 prosentilla yli 70-vuotiasta yli 50 prosentilla.

Elintavat, kuten tupakointi, alkoholin käyttö, ylipaino sekä vähäinen liikunta ja huono yleiskunto lisäävät erektiohäiriöiden riskiä. Erektiohäiriöiden taustalla voi olla myös erilaisia sairauksia, kuten sydän ja verisuonisairauksia, diabetes tai rasva-aineenvaihdunnan häiriöitä. On tärkeää huomioida, että peniksen verisuonet ovat ensimmäisiä, jotka tukkeutuvat esimerkiksi elämäntapojen myötä. Siksi erityisesti keski-ikäisten miesten erektiohäiriöt on syytä tutkia huolella. Eturauhasen toiminta, kuten tulehdus tai liikakasvu, voi myös aiheuttaa erektiohäiriöitä. Myös eturauhasleikkauksen tai -höyläyksen jälkeen voi esiintyä erektiohäiriöitä. Toisinaan myös erilaiset lääkkeet, kuten beetasalpaajat ja masennuslääkkeet voivat aiheuttaa erektiohäiriöitä. Huumeiden ja anabolisten steroidien käyttö niin ikään lisää myös riskiä erektiohäiriöille. Myös lantionpohjan lihasten toiminta ja hermostolliset syyt vaikuttavat erektiohäiriöiden ilmaantuvuuteen. Erektiohäiriöiden taustalla voi olla myös merkittävä joukko erilaisia psykososiaalisia syitä, kuten mielenterveyden häiriöitä sekä erilaisia stressitekijöitä, kuten parisuhdeongelmiin liittyviä tekijöitä. Tällöin on mahdollista, että erektio saattaakin onnistua tiedostamatta öisin tai aamuisin, mutta jää saavuttamatta seksuaalisessa tilanteessa.

Erektiohäiriöiden hoidossa pyritään poistamaan oireita aiheuttava tekijä, jos se on mahdollista. Hoitomuodosta riippumatta potilaalle ja hänen kumppanilleen voidaan tarjota seksuaalineuvontaa tai seksuaaliterapiaa.

Erektiohäiriöiden lääkehoito

Lääkehoidossa ensilinjan lääkkeitä ovat suun kautta otettavat erektiota voimistavat lääkkeet. Kyseisten lääkkeiden käytössä on muistettava, että lääkkeiden vaikutus vaatii seksuaalisen kiihottumisen. Jos lääke ei auta, yhtä lääkettä kannattaa kokeilla 4–8 kertaa ennen kuin lääkkeen tehottomuudesta voi olla varma. Noin 75 prosenttia miehistä saa lääkkeestä merkittävää apua.

Jos tablettimuotoiset erektiota voimistavat lääkkeet eivät auta, voidaan antaa paikallisesti annosteltavia lääkkeitä. Tehokkain lääkehoito erektiohäiriöön on paikallinen pistoshoito. Tarvittaessa paikallisesti annosteltavia emulsiovoidemuotoisia lääkkeitä voidaan kokeilla.

Kirurgia on erektiohäiriöiden viimeinen hoitomuoto silloin, kun muut hoitotoimenpiteet eivät tuo riittävää vastetta. Erektiohäiriön kirurgisena hoitona on penisproteesi. Ennen penisproteesin asettamista kaikkien mahdollisten lääkehoitojen on oltava kokeiltuna.

Erektiohäiriöiden lääkkeettömät hoitomuodot

Erektiohäiriöiden lääkkeettömänä hoitona voidaan kokeilla esimerkiksi tyhjiöpumppua. Tämän teho on usein heikompi kuin lääkkeillä. Tyhjiöpumppua voidaan kokeilla ensilinjan hoitona esimerkiksi iäkkäillä potilailla, joilla yhdyntöjä on harvoin ja lääkkeelliset tai kirurgiset hoidot eivät sovellu käytettäväksi.

Lantionpohjan fysioterapia erektiohäiriöiden hoidossa

Lantionpohjan fysioterapiassa huomioidaan yleinen kuormittuneisuus sekä lantionpohjan lihasten toiminta, sillä niin erektio kuin siemensyöksykin tarvitsevat onnistuakseen autonomisen hermoston tasapainoista aktiivisuutta sekä lantionpohjan lihasten toimintaa. Erektion onnistumiseksi parasympaattisen hermoston tulee olla aktiivinen, toisin sanoen kehon tulee olla riittävän rentoutunut, jotta peniksen pienten verisuonten relaksaatio onnistuu lisäämään penikseen virtaavan meren määrää. Peniksen tyvessä oleva istuinluu-paisuvaislihas vahvistaa erektiota.

Stressaantunut keho ei pysty välttämättä aktivoimaan erektion kannalta riittävästi parasympaattista hermostoa. Jännittyneet tai toisaalta myös heikot lantionpohjan lihakset vaikeuttavat erektion saamista ja ylläpitoa. Yhtenä merkkinä lantionpohjan lihasten jännittyneisyydesta tai heikkoudesta on alaselkäkipu, alavatsakipu, nivuskipu sekä kipu reisissä tai lähentäjissä. Jos erektiohäiriöiden ohella on kipuoireita ennen mainituilla alueilla ja mahdollisesti ongelmia myös virtsaamisen tai ulostamisen kanssa, on syytä olettaa oireiden olevan liitoksissa lantionpohjan lihasten toimintaan.

Lantionpohjan fysioterapia erektiohäiriöiden hoidossa pitää sisällään fyysisen ja psyykkisen kuormituksen rauhoittamista, autonomisen hermoston toiminnan tasapainoittamista, kehon ja lantionpohjan rentouttamista sekä lantionpohjan lihasten lihasharjoittelua. Lantionpohjan lihasharjoittelulla on vaikutusta seksuaaliseen toimintakykyyn. Jos lantionpohjan lihakset on jännittyneet tai heikot, auttaa lantionpohjan lihasharjoittelu lisäämään verenkiertoa peniksessä sekä vahvistamaan erektiota. Lantionpohjan lihasharjoittelulla voidaan myös ennaltaehkäistä lantionpohjaperäisiä erektiohäiriöitä.

Ennenaikainen siemensyöksy

Siemensyöksyä hallitaan sekä tahdonalaisen että autonomisen hermoston kautta. Onnistunut siemensyöksy on näiden kahden hermoston yhteistoimintaa. Yleisen määritelmän mukaan siemensyöksyä pidetään ennenaikaisena, jos se tulee alle 1–2 minuutissa yhdynnän alkamisesta. Ennenaikainen siemensyöksy on yleinen miehen seksuaalitoimintojen häiriö. Vaikka ennenaikaiselle siemensyöksylle seksuaalitoimintojen häiriönä on useita määritelmiä, yhteistä niille kaikille on, että siemensyöksy tulee ennen kuin potilas toivoisi, potilas ei pysty siemensyöksyä tahdonalaisesti kontrolloimaan ja oireesta on psyykkistä haittaa. On arvioitu, että vaikka ennenaikainen siemensyöksy on viidesosalle miehistä tuttu oire, noin 7 prosentilla ennenaikainen siemensyöksy aiheuttaa seksuaalisen häiriötason ongelmia, joita kannattaa hoitaa.

Ennenaikaisen siemensyöksyn häiriö voidaan jakaa elinikäiseen häiriöön, jolloin sitä on esiintynyt ensimmäisestä yhdynnästä asti (esiintyvyys noin 3 prosentilla miehistä) ja hankittuna, jolloin siemensyöksyyn kuluva aika lyhenee merkittävästi (esiintyvyys noin 4 prosentilla miehistä). Ennenaikaisen siemensyöksyn syy jää usein avoimeksi. Joskus kyseessä voi olla perinnöllistä vaikutusta tai elimellisen sairauden oire (esimerkiksi eturauhastulehdus tai kilpirauhasen liikatoiminta).

Ennenaikaisen siemensyöksyn lääkehoito

Ennenaikaisen siemensyöksyn lääkehoito perustuu joko paikallispuudutteisiin tai aivojen serotoniinipitoisuuksiin vaikuttamiseen suun kautta otettavilla lääkkeillä. Esimerkiksi mielialalääkkeenä käytettävät paroksetiini, fluoksetiini ja sertraliini soveltuvat pienillä pitoisuuksilla ennenaikaisen siemensyöksyn hoitoon. Lääkehoidon teho säilyy näillä lääkkeillä usein vuosia ja tehon heikkeneminen on harvinaista. Suun kautta otettava dapoksetiini on lyhytvaikutteinen serotoniinpitoisuuksiin vaikuttava lääke, jolla on ennenaikainen siemensyöksy indikaationa.

Ennenaikaisen siemensyöksyn lääkkeettömät hoitomuodot

Lääkkeettömänä hoitona ennenaikaiseen siemensyöksyyn voidaan käyttää käyttäytymisterapiaan perustuvaa hoitoa sekä lantionpohjan lihasten kuntoutusta. Vaikka ympärileikkausta on käytetty siemensyöksyä hidastamaan, tällä ei ole tutkimuksissa todettua tehoa ennenaikaiseen siemensyöksyyn.

Lantionpohjan fysioterapia ennenaikaisen siemensyöksyn hoidossa

Lantionpohjan tahdonalaisen supistuksen opettelulla on mahdollista hillitä ejakulaatiota. Harjoittelu lisää kehotietoisuutta ja lisää hallinnan tunnetta, mikä vaikuttaa positiivisesti myös itseluottamukseen. Harjoittelua tulee jatkaa säännöllisesti riittävän pitkään, noin 6 kuukauden ajan, jotta opittua taitoa on mahdollista hallita myös seksuaalitilanteissa.

Vaikeutunut tai estynyt siemensyöksy

Vaikeutunut ja estynyt siemensyöksy ovat huonoiten tunnettuja ja vaikeasti hoidettavia miehen seksuaalitoimintojen häiriöitä. Siemensyöksyä pidetään viivästyneenä, jos se ei tapahdu 20 minuutin sisällä yhdynnän aloittamisesta. Vaikeutuneen siemensyöksyn esiintyvyys lisääntyy iän mukana. On arvioitu, että 5–10 prosenttia miehistä kärsii jonkinasteisesta siemensyöksyn vaikeutumisesta.

Siemensyöksyn vaikeutuminen voi johtua mistä tahansa sairaudesta, psykologisesta syystä, lääkityksestä tai kirurgisesta toimenpiteestä, jotka häiritsevät siemensyöksyä kontrolloivia keskus- tai ääreishermoston osia. Esimerkiksi lääkkeistä kaikki mielialalääkkeet, psykoosilääkkeet, nesteenpoistolääkkeisiin kuuluvat tiatsididiureetit sekä kipulääkkeistä naprokseeni ja tramadoli voivat vaikeuttaa siemensyöksyä.

Vaikeutuneen siemensyöksyn hoitoon ei ole suunnattua hoitoa. Hoito pyritään suuntaaman siemensyöksyä vaikeuttavien elämäntapojen, psyykkisten syiden, sairauksien tai lääkitysten hoitoon.

Kivulias siemensyöksy tai orgasmi

Kivulias siemensyöksy tai orgasmi tarkoittaa sukuelinten ja/tai lantion kiputilaa siemensyöksyn aikana tai heti siemensyöksyn tai orgasmin jälkeen. Kivun tuntemus vaihtelee vähäisestä tuntemuksesta erittäin voimakkaaseen. Kivun kesto on usein 2–4 tuntia. On arvioitu, että noin 1–10 prosentilla miehistä on kipua siemensyöksyn tai orgasmin yhteydessä. Jos miehellä on pitkäaikainen eturauhastulehdus tai lantion alueen pitkittynyt kiputila, siemensyöksyyn liittyvää kipua esiintyy 30–75 prosentilla.

Kivuliaan siemensyöksyn taustalla voi olla esimerkiksi rakkularauhasen kivet, sukupuolitaudit, masennuslääkkeet, eturauhasen tulehdus, eturauhassyöpä, hyvänlaatuinen eturauhasen liikakasvu, eturauhasen alueen kirurgiset toimenpiteet ja sädehoito. Joskus kipu voi johtua myös lantionpohjan lihasten toiminnasta. Välttämättä aina selittyvää tekijää kivuliaalle siemensyöksylle tai orgasmille ei kuitenkaan löydy.

Kivuliaan siemensyöksyn tai orgasmin hoito

Kivuliaan siemensyöksyn ja orgasmin hoito riippuu kivun syystä, jos tällainen löytyy. Taustasyyn selvittelyssä voidaan käyttää apuna esimerkiksi verikokeena otettavaa PSA-arvoa sekä magneettikuvantamista.

Lantionpohjan fysioterapia kivuliaan siemensyöksyn ja orgasmin hoidossa

Kivulias siemensyöksy tai orgasmi voi johtua jännittyneistä lantionpohjan lihaksista. Sekä siemensyöksyyn että orgasmiin liittyvä lantionpohjan lihasten supistelu voi provosoida kipua jo valmiiksi jännittyneissä lihaksissa. Esimerkiksi peniksen päässä, virtsarakossa, virtsaputkessa tai eturauhasessa tuntuva kipu voi olla peräisin lantionpohjan takaosassa sijaitsevasta peräaukon kohottajalihaksen jännityksestä. Välilihassa tai rakon pohjassa tuntuva kipu voi puolestaan johtua erektiota ja ejakulaatiota hallitsevista paisuvaislihaksesta ja istuinluu-paisuvaislihaksesta. Laajemmalla lantion ja lantionpohjan alueella tuntuva kipu voi aiheutua syvällä pakarassa sijaitsevasta sisemmästä peittäjälihaksesta. Kipu voi säteillä lantionpohjasta myös alaselkään, alavatsalle, nivusiin sekä reisiin ja lähentäjiin.

Stressi, traumat ja vammat tai opitut liikemallit esimerkiksi urheillessa voivat lisätä lantionpohjan lihasten jännittyneisyyttä, mikä heikentää kehonhahmotusta. Lihasten jännityksen kontrollointi vaikeutuu, kun on hankala hahmottaa, milloin lihakset ovat rennot ja milloin jännittyneet. Jatkuva jännitys heikentää alueen verenkiertoa ja aineenvaihduntaa, minkä takia lihakset alkavat aistia kipua. Jännittyneisyyttä voi olla koko syvällä faskialinjalla: lantionpohjassa, vatsalihaksissa, palleassa ja purentalihaksissa. Siksi myös hengitys on tällöin usein pinnallista.

Kipu ei useinkaan rajoitu pelkkään siemensyöksy- ja orgasmikipuun vaan saattaa provosoitua myös esimerkiksi kuormittavan liikunnan, kuten voimanoston tai raskaiden vatsalihasharjoitusten jälkeen. Myös pitkäkestoinen istuminen voi provosoida kipua.

Lantionpohjan fysioterapialla saadaan hyviä tuloksia kivuliaan siemensyöksyn ja orgasmin hoidossa, kun lantionpohjan lihaksia opetellaan rentouttamaan. Kivunhoidossa fysioterapia koostuu lantionpohjan lihasten rentoutusharjoituksista, lantionpohjaa ja palleaa mobilisoivista hengitysharjoituksista sekä lantionpohjan lihasten triggerpistekäsittelyistä ja venytyksistä esimerkiksi tennispallon avulla. On myös oleellista lisätä lantionpohjan lihasten hallintaa, jotta asiakas oppii aistimaan, milloin lihakset jännittyvät ja milloin rentoutuvat. Jos siemensyöksy- tai orgasmikipu on alkanut välilevynpullistuman jälkeen, neuraalikudoksen mobilisointi voi olla hyödyllistä. Jos taustalla on lantion tai keskivartalon alueen leikkauksia, on leikkausarpien liikkuvuus syytä tarkistaa ja tarvittaessa käsitellä.

Miehen seksuaalinen haluttomuus

Miehen seksuaalisen haluttomuuden on todettu lisääntyneen viime vuosina. On arvioitu, että 15–25 prosenttia miehistä raportoi seksuaalisesta haluttomuudesta. Oire lisääntyy 60 ikävuoden jälkeen. Haluttomuuden taustalla olevat tekijät voivat liittyä biologiseen, psykologiseen, kulttuuriin tai parisuhteeseen liittyviin tekijöihin. Yleisiä yksittäisiä tekijöitä seksuaalisen haluttomuuden taustalla ovat muun muassa stressi, ikääntyminen, pitkäaikaissairaudet sekä parisuhdetekijät. Miehen seksuaalisen haluttomuuden hoito riippuu haluttomuuden syystä. Miehen seksuaaliseen haluttomuuteen ei ole kehitetty lääkkeitä.

Kirjoittajat:

Naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri, seksuaaliterapeutti Sami Onoila

Lantionpohjan fysioterapeutti Eeva-Maria Halminen